Kotiseuturakkaus ja inhimillinen ote päätöksiin

Pidetään huoli lapsistamme ja perinnöstämme – kestävistä arvoista

  • Vanhempien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet vanhempien puoleen
  • Lapsia jälleen syntymään Suomeen
  • Espoon kotihoidon tuen jatkuttava
  • Kristilliset arvot ja johtajuus kunniaan työpaikoilla!

Let’s take care of our children and heritage, the sustainable values

  • The hearts of the parents to their children, and the hearts of the children to their parents
  • Once again children to be born in Finland
  • Espoo´s support for child home care must continue
  • Christian values and leadership to be honoured at the workplaces!

Jaetaan sitä hyvää mitä meillä on

  • Ruoan kärrääminen polttouuniin lopetettava
  • Yhteistyötä lisättävä kolmannen sektorin kanssa ja siihen varoja
  • Maahanmuuttajien ammattitaito Suomen hyödyksi

Let’s share the good we have been given

  • Stop carry food to the waste-to-energy plant
  • Increase cooperation with the third sector and give funds for that
  • Workmanship of the immigrants to benefit our society

Espoolaiset irti velkakierteestä

  • Talous- ja velkaneuvontaa lisättävä
  • Kouluihin viisaan rahatalouden opetusta
  • Pikavipit pannaan

Families and the city of Espoo out from debt

  • Increase economic and debt counsel – also in schools
  • Stop quick loans

Kuihtuuko kansamme – onko perhepolitiikkamme ollut viisasta?

Viime aikoina on uutisoitu huolestuttavia asioita. Miesten hedelmällisyys on puolittunut viimeisten 20 vuoden aikana. Kemikaalien vaikutusta tutkitaan.

Ensisynnyttäjien keski-ikä on jatkuvasti noussut: kun vuonna 1987 ensimmäinen lapsi saatiin keskimäärin 26,5-vuotiaana, oli vuonna 2013 ensisynnyttäjien keski-ikä jo 28,5 vuotta. Vaikka tyttöjen sukukypsyys on aikaistunut, lapset saadaan aina vain myöhempään.

Väestöliiton mukaan paras hedelmöittymisikä naisilla on 20–25 vuoden iässä, mutta lapsia naiset saavat eniten vasta 30–34-vuotiaina.

Yhä useampi tulee jäämään lapsettomaksi ilman omaa tahtoaan. Se on monelle raskas suru.

Onko meillä nyt arvojen ja asenteiden tarkistamisen paikka? Onko perhepolitiikkamme oikealla tolalla? Syntyvyysluvut ovat pienimmillään sitten Suomen itsenäistymisen, ja määrä on laskenut jo viisi vuotta peräkkäin. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 lapsia syntyi 55 472.

On ehdotettu, että kaikille alle 25-vuotiaille tarjottaisiin ilmainen ehkäisy. Toki on hyvä, että raskaisiin aborttipäätöksiin ei tarvitsisi mennä. Suomessa tehdään joka vuosi 10 000 aborttia tarkoittaen, että 15 % raskauksista abortoidaan.

Olen hyvin huolissani tästä kaikesta. Tuntuu siltä, että kansana olemme kuihtumisen syöksykierteessä. Toivoisin, että kaikki se tahto ja energia, joka nyt liittyy lapsien syntymisen estämiseen, käytettäisiin äitien ja isien tukemiseen ja hyvään perhepolitiikkaan. Lapset ovat kuitenkin ainoa perintö, joka meistä maan päälle jää.

Pitäisikö työ ajatella aivan uudelleen?

Onko meillä työntekijöiden eduista huolehtiminen mennyt niin pitkälle, että suojelemme työhaluisia, innokkaita ja työkykyisiä ihmisiä saamasta työtä? Onko työn antaminen ja työn vastaanottaminen tehty liian vaikeaksi ja byrokraattiseksi?

Uskon, että työ on tarkoitettu ihmiselle antamaan merkitystä elämään, onnistumisen kokemuksia ja iloa. Työ luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Olen osa jotakin isompaa kun voin työskennellä paitsi oman itseni ja perheeni, myös muitten hyvinvoinnin eteen. No, onhan rahakin tärkeää.

Pohtiessani asiaa olen tullut siihen johtopäätökseen, että työ on peräti ihmisoikeuskysymys, ja ihmisen estäminen tekemästä työtä suoranaista pahuutta.

TV:ssä näytettiin uutispätkä Italiasta, jossa vangit opiskelivat ravintola-alaa ja ruoanlaittoa. Ravintola on vankilan sisällä ja näytti olevan varsin suosittu, kaikki pöydät olivat täynnä ulkopuolisia asiakkaita. Italiassa oli ymmärretty, miten tärkeää on ammatti, työssä oppiminen ja onnistuminen. Vapauduttuaan moni sai palkkatyön, kun oli ammatti hankittuna.

Suomessa hallitus tavoittelee pidempiä työuria ja nopeampaa valmistumista. Siihen vauhtia toisi oppisopimuskoulutuksen uudelleen ajattelu. Nyt se on sidoksissa työsopimussuhteeseen. Kuitenkin aluksi monikaan ei vielä tuota työllään täyden palkan tulosta. Työnantajalle maksetaan vain pientä koulutuskorvausta työssä oppimisen ohjauksesta aiheutuneisiin kustannuksiin.

Asiat pitäisi tehdä mahdollisimman helpoiksi. Nyt byrokratian kankeus latistaa yrittäjien halua tarjota oppisopimuskoulutuspaikkoja.

Oppisopimuksen palkkaus tulee sitoa osaamisen karttumiseen ja palkka porrastaa tutkinnonosien valmistumiseen. Opintojen lopussa opiskelija on jo ammattilainen ja ansaitsee täyden palkkansa.

Moni syrjäytymisvaarassa oleva nuori saadaan oman leivän syrjään kiinni, kun tarjoamme käytännönläheistä työtä ja kallisarvoisia onnistumisen kokemuksia.

Odotettavissa on pian suuri määrä oleskelulupapäätöksiä. Suomesta turvapaikkaa hakeneista suurin osa on nuoria, työhaluisia miehiä. He palavat halusta saada ansaita oman elantonsa, kuten ovat aina kotimaassaan tehneet.

Meillä ei ole varaa odotella vuosikausia, että nuori mies oppii hyvää suomen kieltä, vaan hänelle on voitava tarjota työtä mahdollisimman pian. Maahanmuuttajille oppisopimuskoulutuksen uudistuksesta olisikin paljon apua. Työelämälähtöinen oppisopimuskoulutus tarjoaisi ammatin vaatimuksiin perustuvaa kielikoulutusta. Se olisi nopea väylä työhön esimerkiksi kiinteistöhuollon, rakentamisen ja siivouksen aloilla, joissa pääkaupunkiseudulla on työvoimapulaa.

Ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus tehdä työtä ja rakentaa yhteiskuntaa niillä kyvyillä, mitä hänelle on annettu, kun hän on työhön kykenevä ja halukas. Kaikenlaiset työn tekemisen esteet pitäisikin kiireesti purkaa, oli sitten kyseessä nuori tai vanha, maassa oleva tai maahan tuleva työhaluinen.

Lapsillemme ja lastenlapsillemme hyvä perintö, ei velkaperintöä!

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö painotti uuden vuoden puheessaan, että meidän on ryhdyttävä konreettisiin tekoihin puheitten sijaan. Velkaantumisemme on pysäytettävä.

Jokainen suomalainen on velkaa 17 659,24 valtionvelkana per 3.1.2015. Jokainen tarkoittaa vauvasta vaariin, eli kaikki eivät suinkaan voi milloinkaan osallistua oman velkaosuutensa maksuun. Tämän lisäksi jokaisella espoolaisella on lainaa Espoon taloussuunnitelman mukaan 1 621 euroa “kaupunginvelkana”. Näiden velkojen lisäksi tulevat jokaisen kansalaisen omat velat: asuntolaina, autolaina, kulutusluotot.

Laskepa omalta kohdaltasi paljonko sinun perhekunnassasi velkasummaksi kertyy, ja mieti montako henkilöä teillä saa palkkaa, jolla tämä velka ajan kanssa maksetaan. Kuinka monta vuotta tai kymmentä vuotta kestää, että nykyinen velka on maksettu? Jos kauhistuit niin kuin minä tein kun tämän tajusin, olet varmasti kanssani samaa mieltä, että näin ei voi jatkua.

Mitä sitten on tehtävissä?

Yksi peruskysymys on, että ihmisten on voitava saada toimeentulonsa työstä saaduilla ansiotuloilla, jos ihminen on työhön kykenevä. Sen vuoksi työnteon vastaanoton esteet on kiireesti purettava.

Yritteliäisyyttä tulee kannustaa ja myös sen riskejä pienentää. Suomen 279 500 mikro- ja pienyrityksissä on monia avaimia taloutemme tervehtymiseen. Kun joka toisessa palkataan yksi työntekijä, syntyy 140 000 uutta työpaikkaa!

Verotus on mielestäni nyt tapissaan, ja veroja on mieluummin laskettava. Peruselintarvikkeiden arvonlisäverotusta on alennettava, sehän vaikuttaa välittömästi jokaisen perheen ruokalaskuun.

Valtion palkat tulevat verotuksen kautta yhteisestä kassastamme. Valtion maksamat keskiansiot ovat nousseet 2003-2013 yhteensä 44 prosenttia. Julkisen sektorin työllisyys on nelinkertaistunut 1950-luvun alusta, mutta yksityinen sektori työllistään nyt vähemmän ihmisiä kuin tuolloin! Julkisyhteisöt työllistivät 614 100 henkilöä vuonna 2011. Valtion tulee käynnistää henkilöstöä edustavien järjestöjen kanssa neuvottelut, millä keinoin valtion palkkamenoja voitaisiin alentaa.

On ryhdyttävä päättäväisesti ja määrätietoisesti toimiin, joilla Suomi pääsee irti syömäveloista. Näin turvaamme kestävän tulevaisuuden myös lapsillemme ja lastenlapsillemme. Meidän tulee jättää heille hyvä perintö, ei velkaperintöä.

Uusia säästöjä sosiaalisella luototuksella

Sosiaalinen luototus voi tuoda merkittäviä säästöjä toimeentulotuen kuluihin, uutisoi Yle kesällä. Romahtaako monen talous turhaan, jos vaikean paikan yli olisi apua tarjolla?

Espoossa sosiaaliset lainat ovat jo tuoneet miljoonasäästöjä sosiaalimenoihin. “Teimme keväällä 2014 selvityksen asiakkaistamme. Meidän arviomme mukaan Espoossa on säästetty toimeentukimenoja lähes kaksi miljoonaa. Kaiken kaikkiaan luottoja on myönnetty vuoden 2007 jälkeen yli neljällä miljoonalla”, kertoi Ylen uutisessa Espoon johtava talous- ja velkaneuvoja Aulikki Pentikäinen.

Sosiaalisen luoton saaja on työssäkäyvä henkilö, joka eri syistä on ajautunut velkaongelmiin. Kaupungin myöntämä sosiaalinen luotto auttaa pahimman ahdingon yli, jolloin ihminen saa lisäaikaa järjestellä asiansa. Monella se on estänyt talouden lopullisen romahduksen ja ajautumisen kokonaan tukien varaan.

Kun sosiaalinen luototus nyt on tutkitusti kokonaisedullinen, eikö rahastojen pääomia pitäisi kautta Suomen reippaasti lisätä?

Kyse on siis varoista, jotka lainan takaisin maksavat kierrättävät takaisin rahastoon. Kun kaiken lisäksi luottotappiot ovat Espoossa tehdyn tutkimuksen mukaan jääneet pieniksi, katson pääomien noston olevan varsin perusteltua.

Mistä on kyse?

  • Kunnat voivat myöntää sosiaalista luottoa ihmisille, jotka eivät saa lainaa vapailta markkinoilta, mutta selviytyvät takaisinmaksusta. Useimmat ovat menettäneet luottotietonsa
  • Vuonna 2013 kunnat myönsivät sosiaalisia luottoja 1053 pienituloiselle ja vähävaraiselle asukkaalleen. Määrä on kasvussa
  • 40 prosenttia luoton saaneista oli opiskelijoita, kolmannes palkansaajia ja neljännes eläkeläisiä
  • Keskimääräisen luoton määrä oli noin 3 500 euroa
  • Kunnat antoivat vuonna 2013 3,65 miljoonan edestä lainoja
  • Luottoa myönnettiin useimmiten kulutus- ja ulosottovelkoihin sekä oman talouden hallintaan saattamiseen eli velkojen yhdistämiseen
  • Lainan enimmäismäärä vaihtelee kunnittain 2 000 – 15 000 euroon. Mikäli hakijan velat ylittävät maksimimäärän, lainaa ei myönnetä
  • Luoton takaisinmaksuaika on kolmesta kuukaudesta viiteen vuoteen.
  • Lähde: THL/Yle uutiset

Tahdon vaikuttaa lasten kotihoidon puolesta

Uuden vaalien jälkeisen eduskunnan hallitusneuvotteluihin tulee paljon puitavaa. Vaikka rakenteelliset uudistukset Suomen velkatilanteen korjaamiseksi ovat välttämättömiä, mielestäni perhearvojen tulee näkyä juuri tällaisena aikana kuin nyt. Lapsiperheitä tulee tukea, heidän tilannettaan ei pidä kurjistaa.

Kotihoidontuki on ollut jo useasti säästölistalla. Mielestäni lapsen tulisi saada olla kotihoidossa kolmeen ikävuoteen saakka, jos se perheen tilanne huomioon ottaen suinkin on mahdollista. Kolmen ikävuoden raja on hyvin perusteltu niin kehityspsykologian kuin infektiotautiriskienkin näkökulmasta.

Taloudelliset seikat ovat kolmas peruste: kotihoidontuen lyhentäminen lisäisi välittömiä kustannuksia kunnallisen päivähoidon järjestämiseksi. Kunnallinen päivähoitopaikka maksaa yhteiskunnalle varovaisestikin arvioiden yli kaksi kertaa enemmän kuin kotihoidontuki! Erityisen kallista on juuri pienten lasten hoitaminen päivähoidossa. On viisasta kannustaa vanhempia pienten kotihoitoon. Samalla se on investointi hyvään varhaislapsuuteen.

Kotiäitien pakottaminen työmarkkinoille ei myöskään kaunistaisi työttömyystilastoja. Jo ajatuskin pakottamisesta on ikävä.

Toivon, että tuleva eduskunta keskittyy oikeisiin rakenteellisiin ratkaisuihin, kuten työn vastaanoton esteiden ripeä poisto, työurien pidentäminen ja velkaantumisen pysäyttäminen muilla keinoin.

Lapsiperheet ansaitsevat tukemme – taistellaan siis yhdessä kotihoidontuen puolesta!

Luovilla konsteilla apua ja säästöjä myös Espooseen?

Ennaltaehkäisevä perhetyö on tuonut alle kahdessa vuodessa miljoonasäästön Raisiossa. Toimisiko tämä myös Espoossa? Raisiossa on kokeiltu uusia tapoja auttaa perheitä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Luovana esimerkkinä on kirjastosta kuukauden ajan joka maanantai kello 17-18 lainattava perhevalmentaja! Tukea voi saada vaikka parisuhteeseeen tai lastenkasvatukseen.

Ennaltaehkäisevää perhetyötä tehdään siellä, missä ihmiset ovat – kouluissa ja päiväkodeissa. Palveluita on kehitetty matalan kynnyksen periaatteella. Raisiossa pidetään miljoonan euron säästöjä lastensuojelumenoissa Suomen ennätyksenä. Sellaiset ennätykset kelpaisivat myös Espoossa!

Uudessa Espoo-tarinassa lausutaan komeasti, että perhe- ja sosiaalipalvelujen sekä terveys-, mielenterveys- ja vanhuspalvelujen toiminnan painopiste on ennaltaehkäisyssä. Hyvä! Entressessä ja Sellossa lainattavissa oleva perhevalmentaja pitäisi meilläkin saada nopeasti kokeiluun. Entä mitä tarjottaisiin heille, jotka ovat huolestuneita ikääntyvistä vanhemmistaan? Miltä kuulostaa ikävalmentaja tai vanhusneuvoja? Voitaisiinko aikuisille lapsille suunnatun neuvontapalvelun kautta auttaa myös heidän iäkkäitä vanhempiaan selviämään kotona pidempään?

Nyt miettimään ennaltaehkäisyyn luovia ratkaisuja “out of the box” –tyyliin!

Kristiina Drotár

KD Espoo